Maallikon kelpoisuudesta toimia oikeudenkäyntiavustajana

Minut on haastettu vastaamaan oikeudenkäyntiin käräjäoikeudessa. En haluaisi mennä oikeuteen yksin, vaan haluaisin palkata itselleni avustajan. Voisiko esimerkiksi isäni, joka ei ole juristi, toimia avustajanani?

Kysymyksestäsi ei käy ilmi minkälaiseen juttuun Sinut on haastettu. Koska tuomioistuimena on käräjäoikeus, kyseessä lienee riita-, hakemus tai rikosasia. Siten sovellettavaksi tulee oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentti, jonka mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa toimia asianajaja tai muu oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut, rehellinen ja muutoin kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.

Lainkohdan muutos tuli voimaan 1.6.2002 oikeusapulain voimaantulon yhteydessä. Voimassa olleen lain mukaan oikeudenkäynnissä käytettävältä asiamieheltä ja avustajalta ei edellytetty oikeustieteellistä tutkintoa, vaan toimeen oli kelpoinen kuka tahansa siihen sopivaksi ja kykeneväksi katsottava. Lainmuutoksen esitöissä (HE 82 - 2001 vp) on muun muassa todettu, että "suomalaiseen perinteeseen on kuulunut asianosaisen oikeus valita oikeudenkäyntiasiamiehekseen ja -avustajakseen luottomiehensä ilman, että tämän kelpoisuudelle olisi asetettu juurikaan vaatimuksia. Järjestelmäämme ei ole käytännössä kuulunut asianajajamonopoli juuri missään muodossa eikä asiamieheltä tai avustajalta edellytetä edes oikeudellista koulutusta. Järjestelmämme on eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellinen: Ruotsia lukuunottamatta muissa Euroopan Unionin valtioissa on tuomioistuinasioissa omaksuttu asianajajamonopoli ainakin jossain muodossa ja eräissä myös asianajajapakko. Asianajajapakkoa ei ole lähinnä käytännön syistä pidetty tarkoituksenmukaisena".
Lainkohdan 3 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa kuitenkin toimia asianosaisen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen ja hänen sisaruksensa sekä asianosaisen aviopuoliso, vaikka hän ei olisikaan suorittanut 1 momentissa mainittua tutkintoa. Koska isäsi on Sinun suoraan takenevassa polvessa oleva sukulaisesi, saa hän toimia asiamiehenäsi tai avustajanasi.

Lisäksi lainkohdan 4 momentin mukaan oikeustieteellisen perustutkinnon suorittamista koskevasta vaatimuksesta voidaan poiketa ns. summaarisissa riita-asioissa ja hakemusasioissa edellyttäen, että ne ovat riidattomia. Edelliseen kuuluvat lähinnä yksinkertaiset velkomusasiat.

Edellä on esitetty kysymystäsi koskevat yleiset periaatteet. Jos olet epävarma asiastasi, kannattaa käydä jossakin asianajotoimistossa näyttämässä haasteasiakirjoja sen selvittämiseksi, tarvitsetko lainopillisen koulutuksen saanutta avustajaa taikka asiamiestä.

www.allianssi.fi

Avioehtosopimuksen solmiminen ainoastaan kuoleman varalta

Olemme menossa naimisiin ja haluaisimme tietää, voiko avioehtosopimuksen tehdä ainoastaan avioeron varalle sellaisella ehdolla, ettei sopimus olisikaan voimassa, kun toinen meistä kuolee ja avioliitto purkautuu kuoleman johdosta?

Avioliiton solmimisen taikka parisuhteen rekisteröimisen oikeusvaikutuksiin kuuluu muun muassa se, että puolisoille taikka parisuhdekumppaneille muodostuu avio-oikeus toistensa omaisuuteen.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa tai testamentissa on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan tai tällaisen omaisuuden tuottoon, jos niin on sovittu. Edelleen puolisot taikka parisuhdekumppanit voivat avioehtosopimuksella määrätä, ettei kummallakaan heistä ole avio-oikeutta mihinkään toisen puolison/kumppanin omaisuuteen, tiettyyn toisen puolison/kumppanin omaisuuteen taikka ettei toisella puolisolla/kumppanilla ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Viimeksi mainitussa tilanteessa toisella puolisolla toisin sanoen on avio-oikeus toisen omaisuuteen, kun taas toisella puolisolla avio-oikeutta ei ole.

Avioliittolain 85 §:n mukaan avioeron ollessa vireillä taikka kun avioliitto on purkautunut kuoleman johdosta on suoritettava omaisuuden ositus. Tällöin puolisoiden aviovarallisuuden säästö puolitetaan avioliittolain ositusta koskevia säännöksiä noudattaen. Mikäli puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, suoritetaan osituksen sijaan omaisuuden erottelu. Edellä mainittu soveltuu myös rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskeviin tilanteisiin.

Tämä siis taustaksi, mutta nyt itse kysymykseesi: avioliittolaissa ei ole nimenomaista säännöstä taikka määräystä, josta voitaisiin löytää vastaus esittämääsi kysymykseen. Oikeuskäytännössä korkein oikeus on käsitellyt asiaa ratkaisussaan KKO 2000:100: Puolisot oli tuomittu avioeroon. Puolisoiden välisessä avioehtosopimuksessa oli sovittu, että avioliiton purkautuessa avioeron vuoksi kummallakaan puolisolla ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen ja että avioliiton purkautuessa toisen puolison kuoleman johdosta leskellä oli avio-oikeus kuolleen puolison omaisuuteen. Avioehtosopimus katsottiin päteväksi. (Ään.)
Korkein oikeus on siis katsonut, että avioehtosopimuksessa oleva ehto, jonka mukaan avio-oikeutta ei ole, jos avioliitto purkautuu avioeron johdosta, on pätevä. Tällä perusteella vastaus kysymykseesi on myöntävä.
Kokonaan eri asia on, onko sellainen avioehtosopimus pätevä, jonka voimaantulo edellytyksenä on toisen puolison/parisuhdekumppanin kuolema.

www.allianssi.fi

Huoneiston saneerauskulujen vähennysoikeudesta

Omistan huoneiston, jonka olen vuokrannut ulkopuoliselle. Voinko vähentää saamastani vuokratulosta huoneiston remonttikulut?

Saamasi vuokratulo on pääsääntöisesti pääomatuloa, josta voidaan tehdä vähennyksiä. Tuloverolain 54 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Toisin sanoen vuokratulot ilmoitetaan verotuksessa vuokrauksesta aiheutuneet kulut vähennettyinä eli nettomääräisinä.
Remonttikulut ovat lähtökohtaisesti samassa asemassa kuin muutkin vuokrauksesta aiheutuneet kulut kuten yhtiövastike, vesimaksu, lehti-ilmoitukset ja välityspalkkio. Erityistä merkitystä remonttikulujen kohdalla tulee kuitenkin antaa sille, mihin ajankohtaan ne ajoittuvat:
a. Vastikään hankitun taikka saadun huoneiston kunnostamisesta aiheutuneita remonttikuluja ennen huoneiston vuokraamista ei pidetä vuokratulosta vähennyskelpoisina vuosikuluina, vaan osakkeiden ja huoneiston hankintamenoihin rinnastettavina menoina. KHO 2000:51: Verovelvollinen oli saanut testamentilla osakehuoneistoon oikeuttavat osakkeet. Huoneistoa ei ollut saatu vuokrattua siinä kunnossa missä se oli ollut edellisen omistajan jäljiltä, joten verovelvollinen oli teettänyt huoneistossa korjaustöitä. Koska kulut olivat aiheutuneet korjaustöistä, jotka oli suoritettu omistajanvaihdoksen jälkeen mutta ennen kuin huoneisto oli otettu vuokrakäyttöön, niitä pidettiin hankintamenoon rinnastettavina menoina, eikä niitä saanut verovuonna vähentää saataviin vuokratuloihin kohdistuvina vuosikuluina.

b. Remonttikulut sen sijaan ovat vähennyskelpoisia, mikäli ne aiheutuvat vuokralaisen vaihtuessa taikka ajoittuvat vuokra-aikaan. Vuosikorjauskulut ovat kokonaan vähennyskelpoisia korjausten maksuvuoden vuokratuloista. Vuosikorjauskuluista tulee pitää erillään ns. perusparannuskulut, joilla nostetaan huoneiston tasoa. Perusparannuskulut tulee vähentää vuokratuloista vuotuisin tasapoistoin.KHO 2001:2: A, jolla oli vuokratuloja useasta omistamastaan osakehuoneistosta, oli hankkinut yhteen vuokraamaansa huoneistoon parvekelasit. Hallinto-oikeus, jossa A oli vaatinut parvekkeen hankintamenoa vähennettäväksi vuosikuluna, katsoi, että parvekkeen lasituksella oli huoneisto muutettu entistä tasokkaammaksi, jolloin muutoksesta aiheutuneet kulut olivat huoneiston perusparannusmenoja. Korkein hallinto-oikeus, jossa veroasiamies vaati parvekelasien katsomista vasta mahdollisessa osakkeiden luovutusvoittoverotuksessa vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi, ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä, jossa katsottiin, että A:lla oli oikeus vähentää perusparannusmenot vuokratulostaan yhtä suurina vuotuisina poistoina, eli, kun menon todennäköinen vaikutusaika oli 10 vuotta pitempi, 10 verovuotena.

www.allianssi.fi

Osituksen kohtuullistamisesta

Mitä tarkoitetaan osituksen kohtuullistamisella?

Avioeron ollessa vireillä taikka kun avioliitto on purkautunut, tulee toisen puolison vaatimuksesta toimittaa puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden ositus. Tällöin puolisoiden aviovarallisuuden säästö puolitetaan avioliittolain ositusta koskevia säännöksiä noudattaen.
Osituksen sovittelulla tarkoitetaan menettelyä, jolla poiketaan em. pääsäännön mukaisesta puolittamisperiaatteesta.
Sovittelun voi tulla kyseeseen silloin, kun ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Tällöin tulee ottaa huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä, ettei puoliso saa avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta, vaikkei heillä olisikaan avioehtosopimusta. Päinvastaisessa tilanteessa voidaan määrätä, että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio-oikeutta, on omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Lain esitöissä on todettu muun muassa, että avioehtosopimuksen syrjäyttäminen saattaisi tulla kysymykseen erityisesti silloin, kun se on tarpeen asunnon ja taloudellisen perusturvan järjestämiseksi vähävaraiselle puolisolle pitkäaikaisen avioliiton purkauduttua avioeron perusteella tai kun puoliso on olennaisesti myötävaikuttanut toisen puolison avio-oikeudesta vapaan omaisuuden hankkimiseen tai kartuttamiseen.
Myös oikeuskäytännössä on osituksen sovittelua koskevia ratkaisuja. KKO 1992:52: Avioliiton solmimisesta avioeroasian vireille tuloon oli kulunut runsaat puoli vuotta. Tänä aikana puolisot olivat asuneet yhdessä noin neljä kuukautta. Heidän ositettava omaisuutensa oli pääosin koostunut miehen ennen avioliittoa ostamasta maatilasta maatalousirtaimistoineen. Miehen velkataakka tilankaupan ja maatalouden johdosta oli ollut melkoinen. Ositusta soviteltiin siten, ettei vaimo avio-oikeutensa nojalla saanut mieheltään mitään omaisuutta.

www.allianssi.fi