Hissin jälkiasennusta koskevaa uuden asunto-osakeyhtiölain muutos vahvistettu – myös voimaanpanolakiin muutoksia

Heinäkuussa 2010 voimaan tulevaa asunto-osakeyhtiölakia on muutettu siten, että hissin jälkiasennuksen kustannuksista voidaan kokonaan vapauttaa sellaiset muuhun kuin asuinkäyttöön tarkoitetut osakehuoneistot, jotka eivät hyödy hissistä edes osakkeiden arvonnousun muodossa. Tällainen tilanne on esimerkiksi yhtiössä, jossa hissi rakennetaan kerrostaloon, jonka katutasossa on liikehuoneistoja ja autotalleja ja ylemmissä kerroksissa on asuinhuoneistoja. Muutos perustuu asunto-osakeyhtiölain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ja eduskunnan ympäristövaliokunnan mietinnöstä ilmenevään tavoitteeseen. Käytännössä on ilmennyt, että muuta kuin asuinhuoneistoa koskevan nimenomaisen säännöksen puuttuminen johtaa epäselvyyteen hissin jälkiasennusta koskevan päätöksen tekemisessä yhtiössä, jossa on eri käyttötarkoituksiin varattuja huoneistoja. Lisäksi lakia muutettiin siten, että tuomioistuimen päätökseen perustuvaa yhtiöjärjestyksen muutosta noudatetaan heti, kun päätös on tullut lainvoimaiseksi.

Asunto-osakeyhtiölain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ja ympäristövaliokunnan mietinnöstä ilmenevän tavoitteen mukaisesti uutta asunto-osakeyhtiölakia on ennen sen voimaantuloa muutettu niin, että hissin jälkiasentamisen kulujen kattamiseksi perittävän vastikkeen maksuvelvollisuudesta voidaan kokonaan vapauttaa sellaiseen tiettyyn käyttötarkoitukseen varatun huoneiston omistaja, joka ei saa etua hissistä edes osakehuoneistonsa arvon nousun muodossa. Tavallisessa asunto-osakeyhtiössä, jossa suurin osa huoneistoalasta on varattu asuinkäyttöön, säännöksessä tarkoitettu tietyn käyttötarkoituksen osakehuoneisto voi olla esimerkiksi rakennuksen pääsisäänkäynnin tason autotalli- tai liike- huoneisto.

Momentin poikkeussäännöstä ei sovelleta asunto-osakehuoneistoon, johon on käynti suoraan kadulta, jos ylempien kerrosten huoneistot ovat asuntoja, koska ylempien kerrosten asuntojen arvonnousu lisää jossain määrin myös katutason asuinhuoneiston arvoa. Tämän vuoksi säännöstä ei sovelleta katutason asuinhuoneistoon silloinkaan, kun katutasossa olevia tietyn muun käyttötarkoituksen osakehuoneistot vapautetaan maksuvelvollisuudesta tämän momentin perusteella.

Em. muutoksen yhteydessä on muutettu asunto-osakeyhtiölain voimaanpanosta annettua lakia on muutettu siten, että myös sellainen suurempi asunto-osakeyhtiö, joka on velvollinen valitsemaan KHT- tai HTM-tilintarkastajan asunto-osakeyhtiölain tai tilintarkastuslain perusteella, voi valita toiseksi tarkastajaksi toiminnantarkastajan ilman, että yhtiöjärjestystä muutetaan. Voimaanpanolain nykyinen säännös soveltuu yhtiöön, joka ei ole lainkaan velvollinen valitsemaan KHT- tai HTM-tilintarkastajaa tilintarkastuslain tai asunto-osakeyhtiölain perusteella. Käytännössä on yleistä, että tilintarkastusvelvollisen yhtiön (vähintään 30 huoneistoa) yhtiöjärjestyksessä määrätään kahdesta tilintarkastajasta, jotka yleensä valitaan siten, että toinen heistä on KHT- tai HTM-tilintarkastaja ja toinen maallikkotilintarkastaja.

Ympäristövaliokunnan ehdottama muutos on tarpeen mainitun hyväksi havaitun käytännön jatkamiseksi ilman, että yhtiöille aiheutuu yhtiöjärjestyksen muutoksista tarpeettomia kuluja. Käytännössä tällaisia asunto-osakeyhtiöitä on arviolta 10 000-15 000 kappaletta. Muutos vastaa sisällöllisesti sitä, mitä hallituksen esityksessä uudeksi asunto-osakeyhtiölaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi ja asiaa koskevassa valiokunnan mietinnössä tarkoitetaan. Lain sanamuodon muuttaminen on tämän selventämiseksi kuitenkin tarpeen.

Ympäristövaliokunnan ehdotuksesta on lisäksi kumottu voimaanpanolain 3 §, koska pykälä on jäänyt erehdyksessä voimaanpanolakiin valiokunnan muutettua hallituksen esitystä tältä osin edellä mainitussa mietinnössään. Pykälä on voitu poistaa tarpeettomana, koska kunnossapitovastuu hanoista on säilytetty taloyhtiöllä hallituksen esityksestä poiketen.

www.allianssi.fi

Kuluttajariitalautakunta: puhelinakun kestoaika ei vastannut mainostettua

Valmistajan esitteessä puhelimen toiminta-ajaksi luvattiin puheajan osalta jopa 5,5 tuntia ja valmiusajaksi jopa 280 tuntia. Käytössä puhelimen akku kuitenkin tyhjentyi vuorokaudessa noin 2,5 tunnin puheajalla siitä huolimatta, että sitä ei käytetty muuhun kuin puhumiseen. Lisäksi akku tyhjeni varoittamatta.

Puhelimesta markkinoinnissa annettujen tietojen sekä yleisen elämänkokemuksen perusteella oli selvää, että akun toiminta-aika voi poiketa markkinointitiedoissa esitetystä. Markkinointitietojen perusteella poikkeama voisi olla ylös- tai alaspäin. Nyt akun toiminta-aika oli ollut 30-50 prosenttia ilmoitettua lyhyempi. Lautakunta katsoi, että ero todellisen ja ilmoitettujen toiminta-aikojen välillä oli niin suuri, ettei kuluttajan voinut olettaa varautuvan sellaiseen. Kuluttajan mukaan toiminta-aika oli vaikuttanut hänen ostopäätökseensä. Lautakunta piti tätä uskottavana, koska seikka oli sellainen, joka yleensäkin voi vaikuttaa matkapuhelinta ostavan kuluttajan ostopäätökseen. Lautakunta katsoi, että puhelimessa oli kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe.

Jos virhettä ei oikaista, kuluttajalla on oikeus purkuun paitsi, jos virhe on vähäinen. Virheen vähäisyyttä arvioidessaan lautakunta otti huomioon, että kyse oli virheestä puhelimen perusominaisuudessa. Puhelimen käyttöön olennaisesti vaikuttaa sen toiminta-aika. Näillä perusteilla virhe ei ollut vähäinen.

Lautakunta suositti, että kauppa puretaan ja kuluttajalle palautetaan 150 euroa, mikä vastasi kauppahintaa vähennettynä saadulla käyttöhyödyllä.

www.allianssi.fi

Avio-oikeuden poissulkeminen henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksellä

Voimassaolevan avioliittolain 35 §:n mukaan puolisot voivat avioehtosopimuksella määrätä, ettei heillä ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Em. lisäksi testamenttiin otettavalla määräyksellä taikka lahjakirjan ehdolla voidaan määrätä, ettei testamentinsaajan taikka lahjansaajan puolisolla ole avio-oikeutta testamentattavaan taikka lahjoitettavaan omaisuuteen. Avioehtosopimuksen ja lahjakirjan tulee, jotta ne olisivat päteviä, olla päivättyjä, asianmukaisesti allekirjoitettuja ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamia. Testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä, ja heidän on todistettava testamentti nimikirjoituksillaan.

Marraskuun alussa voimaan tulevan vakuutussopimuslain muutoksen yhteydessä on muutettu avioliittolakia. Uuden AL 35 §:n mukaan avio-oikeutta ei ole omaisuuteen, josta henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty. Lain esitöissä muutosta on perusteltu sillä, että on tarkoituksenmukaista, että kun määrätään edunsaaja, voidaan samalla myös määrätä edunsaajan aviopuolison avio-oikeudesta.

Määrättäessä edunsaajan aviopuolison avio-oikeudesta edunsaajamääräyksessä noudatetaan vakuutussopimuslain kirjallista muotomääräystä edunsaajamääräyksen muodosta. Avioehtosopimuksen tekemistä ja rekisteröimistä maistraattiin koskevia avioliittolain säännösten noudattamista ei edellytetä.

www.allianssi.fi

Parvekkeiden lasituksesta vastaavat kaikki taloyhtiön osakkaat

Korkein oikeus antoi heinäkuussa ennakkoratkaisun KKO 2005:83, jonka mukaan myös ne osakkaat, joiden huoneistossa ei ole parveketta, vastaavat taloyhtiön parvekkeiden lasituksesta:
Asunto-osakeyhtiön yhtiökokous oli päättänyt uusia rakennuksensa julkisivukorjauksen yhteydessä eräiden parvekkeiden lasitukset ja asentaa lasitukset sellaisiin parvekkeisiin, joissa niitä ei aikaisemmin ollut ollut, sekä rahoittaa toimenpiteet kaikilta osakkeenomistajilta perittävillä vastikkeilla. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin, että asunto-osakeyhtiön päätös ei loukannut niiden osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta, joiden huoneistossa ei ollut parveketta.

Perustelut

1. Asunto Oy Lautamiehenkujan yhtiökokous oli 4.4.2003 päättänyt, että yhtiön rakennuksen julkisivukorjauksen yhteydessä parvekkeiden vanhat betonikaiteet korvataan uusilla alumiini-lasikaiteilla ja parvekkeisiin asennetaan lasitus. Kustannukset oli päätetty periä osakkeenomistajilta yhtiöjärjestyksen mukaisesti osakeluvun mukaisessa suhteessa. Yhtiössä on yhteensä 72 huoneistoa, joista 48:ssa on parveke. Asiassa on kysymys siitä, oliko yhtiökokouksen päätös pätemätön sen vuoksi, että parvekkeiden korjaamisessa oli kysymys parvekkeiden laadun parantamisesta eikä kunnossapidosta ja että päätös oli omiaan tuottamaan parvekkeellisten huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajille epäoikeutettua etua muiden osakkaiden kustannuksella, joiden maksuvelvollisuus lisäksi oli kohtuuton.

Parvekekaiteiden kunnostaminen

2.Asiassa on selvitetty, että parvekekaiteet oli ollut tarpeen korjata huonokuntoisuutensa vuoksi. Näin ollen tältä osin kysymys on sellaisesta asunto-osakeyhtiölain 5 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta rakennuksen ylläpidosta johtuvasta kustannuksesta, jonka rahoittamiseksi osakkeenomistajat ovat velvollisia maksamaan yhtiövastiketta riippumatta siitä, mihin yhtiön kunnossapitovastuulla oleviin tiloihin korjaustyö kohdistuu ja missä määrin yksittäiset osakkeenomistajat korjaustyöstä suoranaisesti hyötyvät. Parvekekaiteiden uusiminen alumiini- ja lasirakenteiseksi on myös tullut edullisemmaksi kuin alkuperäisten betonikaiteiden kunnostaminen eikä tämä korjaustyö ole merkinnyt sitä, että parvekkeellisten huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajat olisivat saaneet epäoikeutettua etua muiden osakkeenomistajien kustannuksella. Siten vaatimus yhtiökokouksen päätöksen julistamisesta pätemättömäksi on tältä osin perusteeton.

Parvekkeiden lasittaminen

3. Parvekkeiden lasittamisen osalta kysymys on ollut yhtiön rakennuksen perusparannuksesta. Asunto-osakeyhtiölain 5 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan yhtiövastikkeella voidaan kattaa sellaisesta perusparannuksesta johtuvat yhtiön menot, joilla kiinteistö ja rakennus saatetaan vastaamaan kunkin ajankohdan tavanmukaisia vaatimuksia, jollei osakkeenomistajan maksuvelvollisuus muodostu kohtuuttoman ankaraksi.

4.Parvekkeiden lasitusta on pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna ajankohdan tavanmukaisia vaatimuksia vastaavana perusparannuksena (HE 201/2000 vp s. 4 - 5). Asiassa esitetyn selvityksen mukaan parvekkeiden lasituksesta Kiinteistö Oy Juhannus Pinjalle aiheutunut lisäkustannus on ilmeisesti ollut noin 100 euron suuruusluokkaa, kun otetaan huomioon, että parvekkeiden lasituksen johdosta on toisaalta saatu säästöä parvekkeiden rappauskustannuksissa. Näin ollen parvekkeiden lasituksen aiheuttama osakkeenomistajan maksuvelvollisuus ei myöskään ole muodostunut kohtuuttoman ankaraksi. Parvekkeiden lasituksesta aiheutuneiden menojen kattamiselle yhtiövastikkeella on siten ollut asunto-osakeyhtiölain 5 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaiset perusteet.

5. Asunto-osakeyhtiölain 46 §:n mukaan yhtiökokouksessa ei saa tehdä päätöstä, joka on omansa tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella. Lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 216/1990 vp s. 43) on todettu, että säännös saattaisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa yhtiöjärjestyksen mukainen yhtiövastikkeen maksuvelvollisuus ja osakkeenomistajan saama hyöty ovat huomattavassa epäsuhteessa keskenään. Tällaisestakaan tilanteesta ei nyt ole kysymys. Esitetyn selvityksen mukaan parvekelasien asentaminen johtaa siihen, että parvekkeiden huoltokustannukset tulevat jatkossa pienentymään niin, että lasitusinvestointiin sijoitetut kustannukset tulevat säästetyiksi alentuvina huoltokustannuksina noin kuuden vuoden kuluessa. Näin ollen parvekkeiden lasitus on ollut asunto-osakeyhtiön ja siten myös muiden kuin parvekkeellisten huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajien kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukainen ratkaisu. Parvekkeiden lasittamista ja hankkeen vastikerahoitusta koskeva päätös ei tämäkään huomioon ottaen merkitse sitä, että parvekkeellisten huoneistojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajat saisivat epäoikeutettua etua muiden osakkeenomistajien kustannuksella. Siten vaatimus yhtiökokouksen päätöksen julistamisesta pätemättömäksi on myös tältä osin perusteeton.

Tuomiolauselma

Päätös parvekkeiden lasittamisesta oli voitu tehdä asunto-osakeyhtiölain 38 §:n mukaisella enemmistöpäätöksellä.

www.allianssi.fi

Asunto-osakeyhtiön osakkeiden lahjoittamisesta osissa

Eräs lähisukulaiseni omistaa asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttavat asuinhuoneiston hallintaan. Hän haluaisi lahjoittaa osakkeet minulle, mutta veroseuraamusten vuoksi haluaisi tehdä lahjoituksen useissa pienemmissä osissa. Mainitun huoneiston osakkeita on 40 kappaletta (nrot 261-300). Jos lahjoitus tehdään esimerkiksi kahdeksassa eri osassa, tuleeko osakkeiden numerot yksilöidä lahjakirjaan (esim. nrot 261-265)? Nimimerkki "Etukäteen kiitollinen".

Perintö- ja lahjaverolain mukaan lahjaveroa ei suoriteta lahjasta, jonka arvo on 3 400 euroa pienempi, kuitenkin niin, että jos lahjansaaja kolmen vuoden kuluessa saa saamalta antajalta useita sellaisia lahjoja, näistä on suoritettava veroa, kun niiden yhteinen arvo nousee vähintään mainittuun määrään. Lahjansaajat luetaan veroluokkiin I-III sukulaisuussuhteen mukaan. Veron määrä on II veroluokassa kaksinkertainen ja III veroluokassa kolminkertainen I veroluokkaan verrattuna.

Asunto-osakeyhtiölain mukaan samaan osakeryhmään kuuluvia osakkeita ei saa erikseen merkitä, luovuttaa tai muulla tavoin siirtää eikä pantata, paitsi milloin huoneisto jaetaan tai osa siitä yhdistetään toiseen huoneiston.

Siten osakkeita ei tule yksilöidä lahjakirjaan numerokohtaisesti, vaan määräosin murtoluvuin merkittynä esim. 1/8-osa osakkeista. Oikeuskäytännöstä löytyy korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1952-II-107:
"Tietyn huoneiston hallintaan oikeuttavia as.oy:n osakkeita oli pidettävä sellaisena kokonaisuutena, joka oli jaettavissa vain määräosin."
Lahjan yhteydessä lahjanantaja voi määrätä, ettei lahjansaajan nykyisellä tai tulevalla aviopuolisolla ole avio-oikeutta lahjan kohteeseen. Tällöin lahjakirjan tulee, jotta se olisi avioliittolain mukaan pätevä, olla päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.
Varmuuden vuoksi kannattaa avio-oikeutta pois suljettaessa ottaa maininta myös rekisteröidystä parisuhdekumppanista, koska parisuhteen rekisteröinnillä on pääsääntöisesti samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella.

www.allianssi.fi

Kuolinpesän varallisuuteen kuuluvat ansiomerkit ja muistomitalit 2/2

Edellisessä numerossa olleesta kysymyksestä kuolinpesään kuuluvista ansiomerkeistä ja muistomitaleista tuli runsaasti palautetta ja lisäkysymyksiä. Kysymykset jakaantuivat kahteen ryhmään: perittävän mahdollisuudet ja eri keinot järjestää elinaikanaan asia häntä tyydyttävällä tavalla sekä perittävän kuoleman jälkeen suoritettavat käytännön toimenpiteet.

I. Kuten edellisessä numerossa jo totesin henkilö voi elinaikanaan määrätä mitalikokoelmastaan tekemällä testamentin tai erityisjälkisäädöksen eli legaatin taikka näiden yhdistelmän. Toisin sanoen perittävä voi määrätä mitalikokoelman siirtyvän perittävän kuoltua yhtenä kokonaisuutena tietylle, testamentissa tai legaatissa nimetylle henkilölle. Toiseksi tämä määräys voi olla joko kokonaan oma asiakirjansa taikka se voi olla osana perittävän tekemää yleistestamenttia, jolla hän on määrännyt kaikesta muusta omaisuudestaan. Kaikissa tilanteissa tulee perintökaaren testamenttia koskevia muotomääräyksiä ehdottomasti noudattaa.

Testamentilla tai legaatilla voidaan antaa omaisuuteen täysi omistusoikeus, rajoitettu omistusoikeus, käyttöoikeus taikka tuotto-oikeus. Testamenttiin otettavalla toissijaismääräyksellä tarkoitetaan sitä, kenelle omaisuus on menevä ensisaajan kuoltua ja toissijaismääräyksen tärkein merkitys on, että se estää ensisaajaa testamenttaamasta saamaansa omaisuutta.
Mitalikokoelman säilyminen ehjänä kokonaisuutena ilman sen pirstoutumista usealle eri henkilölle voitaneen parhaiten turvata ns. fideikomissaarisella testamentilla. Kyseessä on rajoitetun omistusoikeustestamentin kaltainen testamentti sillä lisäedellytyksellä, että testamentin ensisaajalla on velvollisuus säilyttää omaisuus koskemattomana kuolemaansa saakka.
Mikäli mitalikokoelmalla on huomattavaa taloudellista arvoa, tulee myös mahdolliset veroseuraamukset ottaa huomioon.

II. Kunniamerkki on aina henkilökohtainen kunnianosoitus, mistä seuraa, että on erittäin paheksuttavaa ja moitittavaa myydä kunniamerkki merkinsaajan kuoleman jälkeen. Kunniamerkkiä ei voi arvioida rahallisesti eikä sen myymisellä ulkopuoliselle ainakaan kunnioiteta vainajan elämäntyötä.

Kunniamerkkejä ei panna arkkuun, vaan ne asetetaan siunaustilaisuuden ajaksi erilliselle kunniamerkkityynylle. Kunniamerkkejä ei polttohaudata vainajan mukana.

Järkevintä olisi säilyttää mitalikokoelma lasivitriinissä tietyssä, ennalta määrätyssä paikassa. Tällöin välittyisi tuleville polville parhaiten tieto ajoista, jolloin ase kädessä on taisteltu kansamme vapauden ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta.

www.allianssi.fi

Kuolinpesän varallisuuteen kuuluvat ansiomerkit ja muistomitalit 1/2

Olen osakkaana jakamattomassa kuolinpesässä. Pesän varoihin kuuluu vainajalle myönnettyjä ansiomerkkejä ja muistomitaleja. Kuolinpesän muut osakkaat vaativat, että kukin osakkaista saisi vähintään yhden mitalin ikään kuin "muistona vainajasta". Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että mitalit tulisi säilyttää yhtenä kokonaisuutena. Mitkä ovat minun lailliset oikeuteni. Nimimerkki Veteraanin poika.

Vapaudenristin ritarikunta (VR) perustettiin 4.3.1918 C.G.E. Mannerheimin aloitteesta. Mannerheimin hyväksyttyä ehdotukset tilattiin ensimmäiset merkit 15.4.1918. Suomen Valkoisen Ruusun (SVR) ritarikunta perustettiin 28.1.1919 valtionhoitajan päätöksellä. Akseli Gallen-Kallela sai tehtäväkseen suunnitella VR:n ja SVR:n kunniamerkit. Suomen Leijonan ritarikunta (SL) perustettiin 11.9.1942 turvaamaan SVR:n arvo liialta jakamiselta ja jotta voitaisiin entistä paremmin ottaa huomioon ansioiden laatu.

Suomessa on em. ritarikuntien kunniamerkkien lisäksi muita virallisia tai puolivirallisia ansioristejä ja -mitaleja sekä muistoristejä ja -mitaleja. Asetuksella voidaan perustaa ansiomerkkejä ja muistomitaleita, joista mainittakoon Vapaussodan muistomitali, Vuosien 1939 - 1940 sodan muistomitali ja Vuosien 1941 - 1945 sodan muistomitali.
Lähteet: www.mannerheim.fi www.tpk.fi www.ritarikunnat.fi

Ja sitten itse asiaan. Perintökaaren 23 luvun määräysten mukaan kuolinpesän osakkaat saavat toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Mikäli pesän osakkaat eivät pääse yksimielisyyteen perinnönjaon sisällöstä, tulee kuolinpesään hakea pesänjakaja. Pesänjakajan on koetettava saada pesän osakkaat sopimaan jaosta. Mikäli tässä ei onnistuta, pesänjakajan on suoritettava jako siten, että kullekin osakkaalle annetaan osa kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Kuitenkin on omaisuus, jota ei sopivasti voida jakaa osiin tai erotella, mikäli mahdollista, pantava samaan osaan. Jollei jakoa muutoin saada toimitetuksi, voi oikeus pesänjakajan esityksestä määrätä, että tietty omaisuus tai tarvittaessa pesän koko omaisuus on pesänjakajan myytävä.

Edellä lausutusta seuraa, että pesän osakkaiden ollessa erimielisiä on olemassa vaara, että mitalikokoelma pirstoutuu ja menettää sille kuuluvan arvon. Suotavaa olisikin, että pääsisitte asiassa sensisältöiseen sopimukseen, että mitalikokoelma säilyisi yhtenä eheänä kokonaisuutena sukunne tietyn jäsenen hallussa ja tämän kuoltua kokoelma siirtyisi tiettyjen periaatteiden mukaisesti jollekin toiselle sukunne jäsenelle.

Henkilö voi elinaikanaan määrätä mitalikokoelmansa kohtalosta tekemällä testamentin tai erityisjälkisäädöksen eli legaatin taikka näiden yhdistelmän. Testamentintekijä voi tehdä rajoitetulla omistusoikeudella olevan testamentin sekä liittää tähän ns. toissijaismääräyksen.

www.allianssi.fi