Kuolinpesän varallisuuteen kuuluvat ansiomerkit ja muistomitalit 2/2

Edellisessä numerossa olleesta kysymyksestä kuolinpesään kuuluvista ansiomerkeistä ja muistomitaleista tuli runsaasti palautetta ja lisäkysymyksiä. Kysymykset jakaantuivat kahteen ryhmään: perittävän mahdollisuudet ja eri keinot järjestää elinaikanaan asia häntä tyydyttävällä tavalla sekä perittävän kuoleman jälkeen suoritettavat käytännön toimenpiteet.

I. Kuten edellisessä numerossa jo totesin henkilö voi elinaikanaan määrätä mitalikokoelmastaan tekemällä testamentin tai erityisjälkisäädöksen eli legaatin taikka näiden yhdistelmän. Toisin sanoen perittävä voi määrätä mitalikokoelman siirtyvän perittävän kuoltua yhtenä kokonaisuutena tietylle, testamentissa tai legaatissa nimetylle henkilölle. Toiseksi tämä määräys voi olla joko kokonaan oma asiakirjansa taikka se voi olla osana perittävän tekemää yleistestamenttia, jolla hän on määrännyt kaikesta muusta omaisuudestaan. Kaikissa tilanteissa tulee perintökaaren testamenttia koskevia muotomääräyksiä ehdottomasti noudattaa.

Testamentilla tai legaatilla voidaan antaa omaisuuteen täysi omistusoikeus, rajoitettu omistusoikeus, käyttöoikeus taikka tuotto-oikeus. Testamenttiin otettavalla toissijaismääräyksellä tarkoitetaan sitä, kenelle omaisuus on menevä ensisaajan kuoltua ja toissijaismääräyksen tärkein merkitys on, että se estää ensisaajaa testamenttaamasta saamaansa omaisuutta.
Mitalikokoelman säilyminen ehjänä kokonaisuutena ilman sen pirstoutumista usealle eri henkilölle voitaneen parhaiten turvata ns. fideikomissaarisella testamentilla. Kyseessä on rajoitetun omistusoikeustestamentin kaltainen testamentti sillä lisäedellytyksellä, että testamentin ensisaajalla on velvollisuus säilyttää omaisuus koskemattomana kuolemaansa saakka.
Mikäli mitalikokoelmalla on huomattavaa taloudellista arvoa, tulee myös mahdolliset veroseuraamukset ottaa huomioon.

II. Kunniamerkki on aina henkilökohtainen kunnianosoitus, mistä seuraa, että on erittäin paheksuttavaa ja moitittavaa myydä kunniamerkki merkinsaajan kuoleman jälkeen. Kunniamerkkiä ei voi arvioida rahallisesti eikä sen myymisellä ulkopuoliselle ainakaan kunnioiteta vainajan elämäntyötä.

Kunniamerkkejä ei panna arkkuun, vaan ne asetetaan siunaustilaisuuden ajaksi erilliselle kunniamerkkityynylle. Kunniamerkkejä ei polttohaudata vainajan mukana.

Järkevintä olisi säilyttää mitalikokoelma lasivitriinissä tietyssä, ennalta määrätyssä paikassa. Tällöin välittyisi tuleville polville parhaiten tieto ajoista, jolloin ase kädessä on taisteltu kansamme vapauden ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta.

www.allianssi.fi