Edellisessä numerossa palstalla ollut vanhemman pariskunnan esittämä kysymys puolisoiden mahdollisuudesta solmia elatussopimus vastaisen varalle silloin, kun puolisot asuvat vielä yhdessä, sai runsaasti palautetta. Kiitos siitä kuuluu lehtemme valveutuneille lukijoille.
Ensiksikin Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta on vuonna 2000 päättänyt, että 1.1.2001 lukien avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa eläneistä suurempituloisen puolison joutuessa pitkäaikaiseen laitoshoitoon häneltä perittävä hoitomaksu lasketaan seuraavasti:
"Kun hoidettavan tuloista on vähennetty 20 %:n käyttövara ja jäljelle jäävä summa on suurempi kuin puolison omat tulot, lasketaan tämä summa ja puolison tulot yhteen ja jaetaan kahdella, jolloin saadaan hoitomaksun suuruus. Näissä tapauksissa ei erikseen oteta huomioon asumis- tai muita kustannuksia. Kaikissa tapauksissa kotiin jäävälle puolisolle on toimeentuloaan varteen jäätävä täyttä kansaneläkettä vastaava määrä ja tämän turvaamiseksi otetaan huomioon hoitomaksun vähennyksenä myös kotiin jäävän puolison asumismenoja."
Eduskunta on käsitellyt edellisessä numerossa mainitsemani sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muutosesityksen. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta muutti hallituksen esityksen sisältöä keskeisiltä osin (StVM 59/2002 vp). Eduskunnan suuri valiokunta muutti esityksen sisällön kuitenkin takaisin hallituksen esittämään muotoon (SuVM 1/2002 vp). Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen 17.2.2003. Lain vahvistamisesta ja voimaantulosta ei ole vielä tarkkaa tietoa.
Muutoksen pääasiallisen sisällön mukaan jos pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva on välittömästi ennen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa ja hänen kuukausitulonsa ovat suuremmat kuin puolison kuukausitulot, maksu määräytyy puolisoiden yhteenlaskettujen kuukausitulojen perusteella. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta perittävä maksu voi olla enintään 40 prosenttia puolisoiden yhteenlasketuista kuukausituloista. Ennen maksun määräämistä henkilön tuloista vähennetään hänen suoritettavakseen vahvistetut elatusavut. Mainittua vähennystä ei kuitenkaan tehdä, jos elatusavun saajana on aviopuoliso, jonka kanssa elatusavun suorittaja on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen laitoshoidon alkamista.
Olemme vanhempi pariskunta ja olemme solmineet keskinäinen testamentin. Kysymys koskeekin järjestelyä, joka vaikuttaa taloudellisiin olosuhteisiimme elinaikanamme. Eli voimmeko solmia elatussopimuksen, jossa määriteltäisiin keskinäinen elatusvelvollisuutemme tulevaisuudessa? Olen itse mieheni tuloilla elänyt kotiäiti, joten saan hyvin pientä eläkettä. Mikäli mieheni joutuu terveydentilansa takia laitoshoitoon, pelkään, että hänen eläkkeensä menee hoitomaksuihin. Tällöin jään ilman minkäänlaista taloudellista turvaa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että aikomuksenamme ei ole erota.
Avioliittolain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Tuomioistuimen päätöksellä voidaan puoliso velvoittaa maksamaan elatusapua toiselle puolisolle, jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään. Kysymyksestäsi päätellen Sinun kohdallasi kumpikaan em. edellytyksistä ei täyty, minkä vuoksi joutunet turvautumaan seuraavassa selostettavaan menettelyyn:
Puolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen toiselle puolisolle suoritettavasta elatusavusta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti sekä esitettävä sen kunnan sosiaalilautakunnan vahvistettavaksi, jossa puolisoilla tai toisella heistä on kotipaikka. Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.
Aiemmin sosiaalilautakunnat ovat kieltäytyneet vahvistamasta elatussopimusta sillä perusteella, että sopimus on esitetty vahvistettavaksi ennenaikaisena. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2002:3 katsonut, ettei puolisoiden välisen elatussopimuksen tekemistä ole rajoitettu tilanteisiin, joissa elatusvelvollisuus on laiminlyöty tai puolisot asuvat erillään ja että elatussopimus voidaan tehdä myös vastaisen varalle.
Sosiaalilautakunnan tulee siis vahvistaa sopimus ja sopimusta vahvistaessaan harkita sopimuksen kohtuullisuus. Käytäntö eri kuntien välillä vaihtelee. Helsinki pitää kohtuullisena määränä enintään 1/3 elatusvelvollisen nettotuloista; Tampereella lasketaan puolisoiden nettotulot yhteen ja jaetaan kahdella, jolloin saadaan selville laskennallinen nettotulo. Kohtuullisena määränä pidetään laskennallisen nettotulon ja toisen puolison nettotulon välistä erotusta. Kohtuullinen määrä ei kuitenkaan saa ylittää elatusvelvollisen puolison nettotulon puolikasta.
Eduskunnan käsiteltävänä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muutosesitys. Muutosesitys on vielä valiokuntakäsittelyssä. Mikäli eduskunta hyväksyy lakimuutoksen, palaan asiaan myöhemmin.
